04/01/2014

Helsinki, here we come again!



Kuva: Reko Ukko, 2013




Mitä mainiointa vuotta 2014! Meille tämä(kin) vuosi tulee olemaan uusi seikkailu - edessä on muutto takaisin Suomeen, tällä kertaa Helsinkiin. Tunteet ovat pinnassa ja vuosi alkaa ristiriitaisissa fiiliksissä, kun pian on kohdattavana ero rakkaasta Oxfordista (ja uusista mahtavista ystävistä siellä) ja toisaalta jälleennäkeminen ihanan Helsingin kanssa odottaa. Onneksi luvassa on taas huippuhetkiä vanhojen ystävien ja ikuisesti rakkaiden serkkujen ja muiden sukulaisten kanssa.

Minulla on Helsingin kanssa aika erikoinen suhde ja yksikin kuva kaupungista saattaa nostaa pintaan vahvoja muistoja ja tunteita. Jo lapsena minulla oli hinku pääkaupunkiin, varmaankin siksi, että hyvin pieneltä paikkakunnalta maaseudulta olin kotoisin. Lukio- ja opiskelukavereiden kanssa seikkaillessa kaupunki tulikin nuorena tutuksi ja ensimmäisen kerran muutin asumaan Helsinkiin vuonna -99. Kas, eihän siitä ole kuin 15 vuotta. Saimme ystävän kanssa kesätöitä toimistosiivoojien tuuraajina ja muistan sen kuin eilisen päivän, kun kulutin kellokortin aikaa nukkumalla siivouskomeron lattialla vessapaperirullapaketti tyynynä. Kun siivoushommista päästiin, riennettiin viettämään kuumaa kesäpäivää Hietsuun. Silloin oltiin sileäihoisia ja kuultavakasvoisia.

Seuraavana syksynä opiskelu vei vähän kauemmas Helsingistä, mutta liepeillä pysyteltiin. Muutama vuosi tuli asuttua Vantaalla ja sitten taas Helsingissä. Tein töitä työhuoneella ja taidetarvikeliikkeessä Helsingin keskustassa. Rakastin asua kaupungissa, mutta jonkin ajan kuluttua elämäntilanteen muutos heitti asumaan lapsuuden kotipaikkakunnalle mummonmökkiin, mistä taas pikkuhiljaa rupesin hivuttautumaan kohti pääkaupunkia. Seurusteluaikanamme silloinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, asui Helsingissä ja siltä ajalta on klassisia, hyviä muistoja. Esimerkiksi Rakkautta & Anarkiaa -filmifestareiden aikaan meillä oli tapana juosta näytöksestä toiseen katsoen jopa 4-5 elokuvaa päivässä.

Englannin syrjähypyn jälkeen olemme siis jälleen kohtaamassa, taas kerran erilaisessa elämäntilanteessa nyt, kun meillä on pieni lapsi. Uskon, että tästä tulee meidän ja Helsingin parasta aikaa yhdessä.



/ / /



Happy 2014! I hope you have special and inspiring plans for the new year ahead.

For us, this year will be yet another adventure. I'm both sad and excited to be leaving the UK soon and moving back to Finland, Helsinki this time.

We have an interesting history together, Helsinki and I. Even an image of the city may bring about strong emotions and memories for me. I first moved there in 1999, 'only' fifteen years ago. I remember wanting to live in the capital city since I was a child - must be because of the surroundings we had in the countryside. I was always yearning for something else, something bigger. These days, of course, I enjoy the countryside, but always feel at home in the city, too.

After a few years of living near Helsinki and some time back in the childhood surroundings, I started moving towards the city again. My husband lived in Helsinki when we started dating. We had some classic times together back then, for example watching about 4-5 movies a day in different theatres during the annual Helsinki International Film Festival.

Now, after the last two years in the UK, we'll be re-united again. And it will be different this time - there are three of us now. I'm guessing this will be the best time we've ever had together, us and Helsinki.










6 comments:

Niina said...

Voi, hauskaa. Tykkään itse aina palata kotiin pidemmiltä ja lyhemmiltä reissuilta. Ei tarvitse aloittaa ihan alusta, mutta silti näkee kaiken tuoreisn silmin. Tervetuloa Suomeen :)

Maija said...

Juuri niin, Niina! Kiitos :)

Saija said...

Mahtavaa uutta vuotta ja tervetuloa takaisin! Sun tarinassa oli paljon tuttua. Itse muutin pieneltä paikkakunnalta Helsinkiin vuonna-98 ja mäkin kävin aina koulun jälkeen siivoomassa toimistoja!:D Kolmen Helsinkivuoden jälkeen muutin Tampereelle viideksi vuodeksi ja sitten kaipasin taas takaisin Helsinkiin. Olen viihtynyt todella hyvin. Uskon että tekin takuulla, vaikka elonne Englannissakin on näyttänyt niin ihanalta. Onnea uusiin muutoksiin siis!

Reina said...

Innolla odotan postituksiasi Suomesta tulevaisuudessa. Itse olen Las Vegasissa asuva suomalainen. Koti on nyt täällä, ehkä lopullisesti, mutta sydän on yhä Suomessa.

Maija said...

Kiitos kannustuksesta ja toivotuksista! :)

Saija, hauskaa, että meillä on samantyylisiä kokemuksia. Mun kaupunkikaipuuta helpotti aikanaan edes vähän, kun muutin Savonlinnaan taidelukio-opiskelujen ajaksi. Tampere onkin mulle vielä aika tuntematon paikka, niinkuin moni muukin Suomen kaupunki. Täytyy selvästi ruveta reissaamaan enemmän kotimaassa!

Reina, mukava kuulla, että kiinnostus säilyy :) Toivottavasti pääset sieltä usein käymään Suomessa!

Reina said...

Hei Maija. Minäkin kävin aikoinani Savonlinnan taidelukion. Valmistuin sieltä 1989. Kävin musiikkilinjan, mutta sitten myöhemmin opiskelin graafikoksi Yhdysvalloissa yliopistossa. Olemme käyneet Suomessa suunnilleen joka toinen vuosi, useamminkin olisi kiva käydä jos olisi varaa :). Mutta ainakin näiden blogien lukeminen vähän helpottaa kotiikävää. Rakensimme hiljattain saunan kotiimme, ja se on tosi mahtava juttu. Yksi pala enemmän Suomea täällä :)