30/11/2011

Hulluna himmeliin





Yhtenä päivänä viime viikolla se vain iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, nimittäin hirvittävä himo saada himmeli omaan kotiin. Muistelen joskus ala-asteella ehkä opetelleeni jonkinlaisia perusjuttuja himmelinteosta, mutta ei niistä taidoista käytännössä ole mitään muistissa. Onneksi nykyään on internet ja atk ja pim! - kaikenlaiset käsityöohjeet ovat silmiemme edessä. Passitin mieheni työmatkalla hakemaan askarteluliikkeestä olkia ja pitkiä neuloja. Kuvassa parin illan työn tulos - ei ehkä mikään masterpiece, enkä tiedä onko se edes "oikeiden perinteiden" mukainen, mutta se ei ollutkaan pääasia tässä hommassa.

Mietiskelin aluksi vähän aikaa muitakin materiaalivaihtoehtoja, mutta tuo luonnonmukainen, perinteinen ja kaunis olki vei voiton. Jos joku muu ryhtyy tähän hommaan, niin vinkkinä, että olkia kannattaa liottaa vedessä jonkin aikaa ennen leikkaamista, mikä käy helpoiten leikkuulaudalla terävällä katkoteräveitsellä.

29/11/2011

Porokortti



Äitini on tilannut minulta joulukortit jo ties kuinka monena vuonna. Valmistan aina yhden kappaleen ja siitä kuvasta tilataan sitten kuvapalvelusta tarvittava määrä valmiita kortteja. Tämänvuotinen kortti yllä ja alla viime vuoden malleja, joita tein useampia tekniikkana silkkipaino värjäämilleni papereille.


28/11/2011

Joulukortit








Punaista ja valkoista on nyt myös joulukorteissa. Näyttää isolta urakalta, mutta ei loppujen lopuksi ollutkaan paha rasti. Tekniikka oli sen verran yksinkertainen ja nopea toteuttaa. Ja punaista spraymaalia lukuunottamatta kaikki tarvikkeet löytyivät kotoa jo valmiiksi. Ensin liimasin korttipahville vanhan kirjan sivusta leikatun palan. Sitten leikkasin muutaman erilaisen hiutaleen paperista. Kiinnitin hiutaleet kortteihin sprayliimalla (sellaisella tarramaisella, joka ei ole pysyvää vaan lähtee myös irti), minkä jälkeen suihkaisin jokaiseen punaista spraymaalia. Lopuksi irrotin lumihiutaleet ja kiinnitin ne taas seuraaviin kortteihin.

Itse tykkään käyttää korttiaskartelussa jotakin kierrätysmateriaalia - tänä vuonna ne olivat nuo kirjansivut.

Joulukorttien tekemisen (jos ne haluaa itse tehdä) kuuluu minun mielestäni olla hauskaa, eikä mitään itku kurkussa puurtamista. Olemmekin kahden ihanan serkkuni kanssa kokoontuneet joka vuosi yhdessä askartelemaan ja samalla nautiskelemaan ensimmäisiä pikkujouluherkkuja.

26/11/2011

Joulukalenteri




Ommella hurautin meille kestojoulukalenterin, jonka taskuihin on ihana sujauttaa pieniä herkkuja tai vaikka rakkauskirjeitä <3 Myöhemmin siitä on varmasti iloa myös tyttäremme joulunodotuksessa. Numerot painoin sabluunalla kankaanpainovärillä.
Kankaan löysin taannoin Fida-kirppikseltä. Ilmeisesti se oli ollut kahvilan tms. verhona, koska kankaita oli siellä iso pino. Ja minä kurja ostin vain yhden. No nyt siitä on ainakin tehty jotakin kestävää. Vielä jäi jonkin verran kangasta ja taidan tehdä siitä tyynynpäällisen.

Hyvää ensimmäistä adventtia!

13/11/2011

Kakkua isälle





Tänä vuonna isän suu pistettiin hyvin makeaksi sydämenmuotoisella kakulla. Lahjana oli mm. t-paita, joka on minun ja 1-vuotiaan tyttäremme yhteistyötä. Tyttö sohi kangastussilla väriä pintaan ja minä lisäsin muutaman hallitumman kuvion - lopputulos on melko kandinskymainen, kuvaa en ole ehtinyt vielä ottaa.

Onnea isille!

10/11/2011

Villamekko


Olimme mamman ja papan täysihoitolassa muutaman päivän, joten minulle vapautui vähän aikaa neuloa. Parissa päivässä syntyi tällainen simppeli mekko netistä löytyneitä ohjeita muunnellen.

04/11/2011

Löytöjä





Pari viikkoa sitten löysin oman paikkakunnan kierrätyskeskuksesta täysin samanlaisen pinnatuolin, kuin minkä ostin kesällä Kotkasta. Voitteko uskoa! Tingin hinnan neljään euroon. Se oli myös tasan yhtä huonossa maalissa ja kolhuinen kuin kotona odottava ystävänsä, joten päätin ruveta kunnostustöihin. Alunperin en ollut varma haluanko jättää tuolit ajanpatinoimiksi vai maalata uudenhohtaviksi. Löysin herkulliset sävyt maalikaupasta - punainen on hitusen alkuperäistä vaaleampaa ja aika paljon oranssimpaa, valkoinen lienee suht' samaa sävyä. Kuvassa vasta pari kerrosta punaista maalia. Pienimmät kolhut päätin jättää tasoittamatta.

Samalla kierrätyskeskusreissulla mukaan tarttui kulho, jonka kuvioihin olen täysin hullaantunut. Toivottavasti se ei ikinä, ikinä mene rikki!