Serkkuni Anna teki taannoin päätöksen luopua joka päivä yhdestä tavarasta nähtyään dokumentin Tavarataivas. Projekti alkoi alkuvuodesta ja on jatkunut tähän päivään! Kyseinen henkilö asuu yksin melko pienessä asunnossa Helsingissä, enkä ole koskaan nähnyt häntä ollenkaan hamstraajaluonteena. Aika uskomatonta siis, että jo kolmisensataa esinettä on saanut lähteä lätkimään hänen huushollistaan.
Pyysin Annaa mainitsemaan esimerkkejä lähtöpassit saaneista tavaroista ja hän vastasi:
"- kirjat, jotka ovat olleet kirjahyllyssä pitkään ja liittyneet ehkä tiettyyn aikaan ja elämänvaiheeseen ja joita en todellakaan tule enää lukemaan
-CD:t, joita en enää kuuntele
-astiat, joista en oikeasti enää tykkää
-vaatteita, vaatteita, vaatteita, niitä löytyy AINA poisheitettäväksi
-pientä sälää laatikon pohjalta"
"Hienosti ilmaistuna tämän projektin pääajatuksena on saada kodistani sellainen, että se heijastaa tämänhetkistä minua ja elämääni, ja että kodissani on vain sellaisia tavaroita, joille on oikeasti käyttöä", Anna sanoo.
Mitä hyljätyille tavaroille tapahtuu?
"Vien ne ensin vintille ns. karanteeniajalle ja muutaman kerran vuoden aikana olen käynyt viemässä niitä Fida-kirpputorille (olen siis antanut ne pois enkä ole itse myynyt niitä)."
Anna kertoi myös, ettei ole koskaan ottanut mitään takaisin käyttöön, eikä ole kertaakaan kaivannut tavaraa, mistä on jo luopunut.
Mitä olet oppinut?
"Tavaraa voi laittaa säännöllisesti pois, koska sitä joka tapauksessa myös kertyy säännöllisesti kotiin päin. Yllättävän vähällä tavaramäärällä pärjää ja olen saanut paljon uutta energiaa tehdä muita juttuja, koska kotini on yleensä järjestyksessä eikä aikani kulu kotona jatkuvaan järjestyksen raivaamiseen ja tavaroiden etsimiseen."
Minulla itselläni on tapana tehdä monta kertaa vuodessa kodissa iso tavarakarsinta. Suomessa asuessamme myimme kamojamme itsepalvelukirppiksillä ja lahjoitin vanhoja vaatteitani serkuilleni (myös Annalle, heh!). Täällä Englannissa ei sellaisia itsepalvelukirppiksiä ole - myyntipaikat ovat lähinnä car boot salejä, jotka kestävät vain sen yhden päivän. Niinpä olen vienyt ylimääräiset romppeet hyväntekeväisyyskirpputoreille tai sullonut pusseihin, joita erilaiset järjestöt toimittavat koteihin postissa ja noutavat täytettynä tiettynä päivänä talon edestä. Joitakin juttuja, kuten esim. pinnasängyn ja isompia eriä lapsen vanhoja vaatteita, olemme myyneet nettikirppiksen kautta.
Nykyisinhän ylimääräistä tavaraa kertyy enimmäkseen lapsen takia - pieneksi jääneitä vaatteita ja leluja, jotka eivät ole enää ajankohtaisia lapsen kasvaessa. Nykyisin teemme lelukarsinnan yhdessä lapsen kanssa. Hiljattain kertyi aikamoinen kokoelma paistinpannuja ja muuta keittiötavaraa, kun hankimme kaksi valurautapannua ja heitimme kaikki vanhat teflonpannut mäkeen. Samalla vaihdoin loputkin muoviset lastat, kauhat yms. puisiin ja metallisiin.
Nyt on tarkoitus ryhtyä vielä tuohon "tavara päivässä" -projektiin ainakin kuukauden ajaksi. Päällisin puolin kotimme ei kylläkään näytä yhtään siltä, että tavaraa olisi liikaa, mutta kyllähän kaapeista ja laatikoista aina löytyy jotain, minkä kohdalla voi pysähtyä miettimään tarvitseeko sitä todella.
Pelkistetty koti ei toki ole kaikkien mieleen ja kyllä minäkin kauniista esineistä pidän. Mutta paljon enemmän kuin tavarapaljoudesta pidän siitä, että esillä on minulle ja perheelleni tärkeitä asioita ja vain esineitä, joista todella pidän. Inhoan tilanteita, joissa joudun etsimään tavaroita, koska niiden olinpaikka ei ole sillä hetkellä selvillä. Lapsemme on hyvä esimerkki siitä, miten tavaran määrä vaikuttaa hänen elämäänsä: Lelujen karsinta ja tasojen tyhjennys hänen huoneessaan saavat aikaan välittömästi sen, että leikit alkavat taas luistaa ja mielikuvitus lentää entistä paremmin.
/ / /
This post is about getting rid of unnecessary items in your home. My cousin Anna started a fascinating project almost a year ago - she puts away one object every single day. I've never considered her as the kind of person who would gather useless stuff anyway (except tea bags :D), so it's pretty unbelievable, that she's still continuing to do this after several months. She takes all her stuff to a charity shop and has never missed anything she's gotten rid of. She says, that she enjoys the way her home is now organised and reflects the time of her life she's living right now - not the past.
I always make huge eliminations at our home and throw away loads of stuff all at once. Our home, from the surface at least, looks more like empty than cramped, but when you take a closer look at your things and really stop to think for a minute, there's a lot of stuff you wouldn't miss if they were gone.
Of course I realise, that the minimalist style is not for everybody and sure, I do love to be surrounded by lovely items at home myself. But nowadays I think they then have to have a meaning in our lives too. Our child is a perfect example of how the amount of toys and other items in children's room affect their behaviour. We've started to get rid of small clothes and toys that are not useful at her age anymore together and you can see the change immediately - her imagination starts flying and she starts to play much more freely, when she's got more space and less things in her room.
Anyway, I'm going to have a go at the "one item a day" project myself, for a month. This will also mean fewer stops at the charity shops... We'll see how it goes!
