Nämä lapsuudestani tutut tuolit on isäni tehnyt nuorukaisena 70-luvun alussa. Ne tulivat nyt mieleeni, kun olemme tekemässä muuttoa takaisin Suomeen ja löytyivät lapsuudenkotini aitasta. Sohvaa ei uuteen kotiin mahdu, mutta joku lepuutuspaikka sängyn lisäksi olisi tarpeen. Nämä ovatkin aivan täydelliset! Kevyet ja sopivan pienet, mutta silti niissä on todella hyvä istua. Lisäksi muotoilu ja materiaali (puu) eivät voisi juuri enempää olla minun mieleeni.
Nyt täytyy vain irrottaa vanhat kankaat ja pehmusteet, ja valita ja ommella uudet päälliskankaat. Äitini on joskus vuosikymmeniä sitten tehnyt tuoleihin nuo nykyiset vihreät verhoilut, ja vihreää minä ajattelin nytkin.
/ / /
My father has made these armchairs when he was a young lad. They came to my mind now, as I was looking for chairs that would be lightweight and pretty small, but also comfortable to sit in. These are just perfect, I love the design and that they're wooden, of course. They only need new padding and upholstery, and I can certainly do it myself.
4 comments:
Noista saa kyllä upeat. Itsekin tykkään tuollaisesta kevytrakenteisesta muotoilusta.
Joo, Niina, en malta odottaa, että pääsen hipelöimään kankaita! Testailin jo photoshopilla eri värejäkin. Joku tummanpunainen ja oranssinpunainen voisivat olla hienot, jos tuo vihreä sittenkin kyllästyttää.
Kevyestä rakenteesta on iloa muutenkin - helppo siirrellä ja siivota tuolien altakin.
Kauniit! Jopa tuo kirkas vihreä miellyttää mua, mutta ymmärrän jos haluat uudet päälliset. :)
Saija, minäkin tykkään tuosta vihreästä, mutta kankaat ja pehmusteet on pakko uusia, ne ovat aivan käyttökelvottomassa huonossa kunnossa.
En tiedä löytyykö mistään nykyverhoilukankaista noin kirkkaita värejä...
Post a Comment